Miksi miehet hyötyvät ulkonäöstä naisia enemmän työelämässä? 

Hyödyttääkö hyvä ulkonäkö rekrytointivaiheessa tai uralla edetessä, entä millaisia mielikuvia liitetään erilaisiin ammatteihin? Ja miksi mies voi todennäköisesti vain hyötyä hyvästä ulkonäöstä – siitä kertoi Joki Forumissa professori Outi Sarpila.

Naiset käyttävät ulkonäköönsä keskimäärin paljon enemmän aikaa ja rahaa kuin miehet. Silti ei ole mitään takeita siitä, että satsaukset maksaisivat itsensä takaisin. Hyvästä ulkonäöstä voi nimittäin olla naiselle elämässään etua, mutta myös haittaa. 

Koska miehet käyttävät naisia vähemmän sekä aikaa että rahaa ulkonäköönsä, satsaus on heille panos-tuotto -suhteeltaan aina parempi. Miesten menestystä tai uraa hyvä ulkonäkö ei nimittäin jarruta. 

Näin tiivistää Turun yliopiston sosiologian professori Outi Sarpila, joka puhui keväällä 2024 Joki Forumissa ulkonäköyhteiskunnasta. Sarpila on johtanut tutkijaryhmää, joka on muun muassa kirjoittanut teoksen Ulkonäköyhteiskunta – Ulkoinen olemus pääomana 2000-luvun Suomessa. 

Kun puhutaan ulkonäöstä, ei puhuta pelkästään kasvoista ja niiden viehättävyydestä. Ulkonäköön kuuluvat kiinteästi myös keho sekä sen muoto ja koko, kuten pituus ja paino. Lisäksi ulkonäköön vaikuttavat hiukset, parta, vaatetus ja tyyli. 

Hyvää ulkonäköä on yleisesti pidetty asiana, joka hyödyttää ihmistä työelämässä ja avittaa esimerkiksi uralla etenemistä. Onko asia sitten näin – ja onko vaikutus sama sekä miehille että naisille? Sarpilan tutkimus lähti haastamaan ajatusta, ja tulokset yllättivät. Niiden mukaan hyvästä ulkonäöstä on työelämässä naisille jopa haittaa. Sen sijaan miehillä vastaavaa ilmiötä ei ole. 

–  Voisikin sanoa, että ulkonäkö on naiselle työelämässä epävarma resurssi. Yleinen ajattelutapa, jossa työelämässä pitää olla ”paras versio itsestään” voi olla naisille haitallinen. Se ei nimittäin välttämättä ole sitä, mitä työelämä hakee, Sarpila sanoo. 

Hyvä ulkonäkö voi olla naiselle haitta jo työnhakuvaiheessa, jos hänen hakemuksessaan oleva kuva on kaunis. Tällöin esiin voi nousta stereotypia, jonka mukaan kaunis nainen ei voi olla fiksu. Myös tyyli saattaa aiheuttaa pulmia. Tietyllä tavalla pukeutuva, hyvännäköinen nainen voidaan mieltää tehtävään liian seksikkääksi – toisaalta taas huoliteltu tyyli voidaan kokea tiettyyn positioon liian muodolliseksi. 

”Ulkonäkö on naiselle työelämässä epävarma resurssi.”

Outi Sarpila

–  Työpaikkaan haetaan tutkimusten mukaan ainakin alitajuisesti ihmistä, joka sopii organisaation tyyliin ja yrityksen brändiin. Jos hakijan tyyli on erilainen, päätelmä saattaa olla, että ”hän ei sovi meille”. 

Prosessi voi olla tiedostamatonkin, sillä rekrytoijat voivat helposti sanoa tehneensä päätelmät vain hakijan meriittien ja niin sanottujen kovien taitojen mukaan. Ulkonäöstä ei välttämättä puhuta, koska sitä ei mielletä oleelliseksi asiaksi – silloinkaan, kun se vaikuttaa taustalla. 

Sarpila haastaa kiinnittämään tällaisiin asenteisiin huomiota. 

–  Emme voi pestä käsiämme asiasta ja sanoa, että ei tälle voi mitään. Jokainen rekrytoija on vallankäyttäjä. Haastankin jokaisen miettimään, mitä itse voi tehdä sen eteen, ettei pönkitä tällaisissa tilanteissa eriarvoisuutta. Tutkimusten mukaan myös kollegat tuottavat ja uusintavat organisaation ulkonäkökulttuuria ja ikään kuin vahtivat toistensa ulkonäköä. Vaarana on, että tuotetaan ulkonäkökulttuuria, jossa erilaisille ulkonäölle ja ulkonäölliselle itseilmaisulle ei riittävästi tilaa. 

Millaista ulkonäköä odotetaan tietyn ammatin edustajalta, kuten vaikkapa tutkijalta, opettajalta tai hoitajalta? Sitä Sarpila tutkii parhaillaan Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa. Tavoitteena on selvittää, onko meillä jaettuja käsityksiä niin sanotusta ammattijohdonmukaisesta ulkonäöstä sekä millaisia sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia ammattijohdonmukaisuudesta ja -epäjohdonmukaisuudesta on. 

Asiaa tutkitaan eri ammatteja edustavien ihmisten kuvien kautta sekä erilaisten koeasetelmien avulla. Osana tutkimusta vertailtiin vuoden 2017 kunnallisvaalien potretteja. Vertailussa selvitettiin sitä, miten sukupuoli, yhteiskuntaluokka ja ulkonäkö korreloivat keskenään. 

Tutkimuksesta selvisi, että jos henkilö selvästi kuului ylempään keskiluokkaan ja hänellä oli korkea ammattiasema, oman ammattinsa edustajalta näyttämisestä oli yhtä paljon hyötyä sekä miehille että naisille. Jos ehdokas taas kuului selvästi ammatiltaan työväenluokkaan mutta oli mies, työväenluokkaisesta ulkonäöstä ei ollut hänelle haittaa. Naiselle siitä taas selvästi oli haittaa, ja se näkyi saaduissa äänissä. 

–  Politiikka on perinteisen miehinen alue, joten perinteinen työväenluokkainen miehisyys istuu hyvin työväenpuolueisiin. Naiset taas ovat siinä kentässä vielä uusia. Lisäksi kansainvälisistä tutkimuksista tiedetään, että työväenluokkaiseksi mielletty naisellinen habitus on keskiluokan ja ylempien luokkien aivan erityisesti halveksumaa.  

Tämä tutkimus toi esiin saman päätelmän, joka nousee esiin toistuvasti: miehet saavat ulkonäöstä tupla- jopa triplastatuksen.  

–  Miten tahansa asiaa mitataankin, ulkonäkö todennäköisesti tuo eniten hyötyä miehille, joilla asiat ovat jo valmiiksi hyvin. Heillä on ensinnäkin miehisyyden tuoma status, hyvän ammatin tuomaa menestystä ja vielä hyvä ulkonäkökin. Miehelle hyvästä ja kulttuurisesti oikeanlaisesta ulkonäöstä on siis lähtökohtaisesti todennäköisemmin hyötyä kuin vastaavanlaisesta ulkonäöstä on naisille. 

Sarpila sanoo päätelmän kertovan siitä, että ulkonäön arvostus yhteiskunnassa paitsi syventää sukupuolten välistä tasa-arvoa myös ruokkii eriarvoisuutta miesten keskuudessa.  

–  Syntyy uudenlaista osattomuutta ja ulossulkemisen kokemuksia, kun oman ulkonäön ei koeta riittävän nykyisillä työ- tai parisuhdemarkkinoilla. Tästä ääriesimerkkinä toimivat verkon naisvihamieliset incel-yhteisöt. 

Artikkeli on julkaistu alun perin Joen sidosryhmälehti Bizin numerossa 1/2024.